Työuupumus vei tutkimusmatkalle omaan mieleen

Hanna Karoliina Korhonen havahtui tutkimaan omaa tapaansa reagoida stressiin työuupumuksen myötä. Sarjakuvataiteilijana tunnetuksi tullut Korhonen tekee päivätyötään käyttökokemussuunnittelijana ja graafikkona IT-alalla, jossa tiukat deadlinet ja pitkät työpäivät tulevat helposti tutuiksi. “Olen tosi tunteellinen ihminen, ja väsyneenä saatan olla ikävä ja kärkäskin”, Korhonen kertoo. “Totesin, että en halua olla sellainen. Minulle tulee siitä paha mieli ja hävettää. Rupesin miettimään, mikä minut ajoi reagoimaan niin voimakkaasti stressiin.”

Itsetutkiskelussa auttoi muun muassa omien ajatusvinoumien tunnistaminen. “Eräs kollega suositteli ilmaista Woebot-nimistä sovellusta. Botille kerrotaan kuulumisia ja keskustellaan itseä ahdistavista aiheista. Botti esittää jatkokysymyksiä ja ehdottaa, millaiset ajatusvirheet saattavat vaikuttaa ajatteluun. Esimerkiksi jos ajattelen, että joku ihminen vihaa minua, botti auttaa huomaamaan, että en voi nähdä toisen ihmisen mieleen ja tietää, mitä hän ajattelee minusta.”

Vaikka Korhonen käytti sovellusta vain pari kuukautta, se sysäsi liikkeelle ajatusprosessin, joka osoitti, että omia käyttäytymismallejaan on mahdollista muuttaa. Sovelluksen käyttö hiipui pois, kun Korhonen alkoi tunnistaa ajatusvinoumiaan ja sen myötä ahdistuksen ja masennuksen tunteetkin vähenivät. “Minusta on tärkeää ei pelkkä varhaisen puuttumisen, vaan varhaisen ymmärtämisen malli. Vaikka mikään ei varsinaisesti olisikaan pielessä, voi silti tutkia omaa tapaansa reagoida esimerkiksi stressiin. On mahdollista kehittää itseään ennen kuin asiat menevät huonoon jamaan. Ja jos on jo kurjassa tilanteessa, kannattaa hakea apua matalalla kynnyksellä”, Korhonen muistuttaa.

Itsensä muuttamisesta ei kuitenkaan kannata tehdä  jälleen yhtä tavoitetta, jota on mahdoton saavuttaa. “En asettanut itselleni tavoiteihmistä, vaan epätavoitteen: millainen ihminen en halua olla. Tuokin on toisaalta kaksipiippuinen juttu: jos on taipumusta valtavaan itseruoskintaan ja itsensä mollaamiseen, sekään ei ole hyvästä”, Korhonen pohtii. Itselleen pitää olla myös armollinen. “Jos sanoo, että olen huono ihminen, sitä alkaa helposti uskoa.”

Hyvinvointi on kokonaisuus

Aivotyötä ei voi tehdä koko ajan sata lasissa. Väsynyt ihminen ei välttämättä tunnista väsymystään, vaan alkaa syytellä itseään tekemistään virheistä. “Virheet eivät välttämättä johdu siitä, että on huono, vaan siitä, että on yksinkertaisesti tehnyt liikaa. Koronan myötä työelämä on Korhosen mielestä muuttunut enemmän yksinäiseksi tekemiseksi. “Vähäkin hapen haukkaaminen kahvitaukojen ja jutustelujen myötä on hävinnyt. Sosiaalisten breikkien puute ajaa ihmiset tekemään enemmän kuin olisi tarve.” Etätyöläisillä kodin ja työpaikan välisen rajan vetäminen on muuttunut entistä vaikeammaksi. “Koti on minulle turvapaikka, joten töiden tuominen kotiin vaatii rankat rajat siitä, milloin tekee töitä ja milloin ei. Muuten koti saattaa helposti muuttua ahdistavaksi paikaksi.” Myös työn ulkopuolinen elämä heijastuu voimakkaasti töissä jaksamiseen. “Meillä ei ole erikseen aivolokeroita ystävyydelle, parisuhteelle, perheelle ja työlle. Ammennamme kokonaisuudesta”, Korhonen muistuttaa.

Nykyisessä työpaikassaan Bitfactorilla Korhonen pitää siitä, että työntekijöistä välitetään. “Täällä ymmärretään, että ihminen ei ole resurssi ja tuetaan hetkissä, jolloin työteho ei ole paras mahdollinen. Ilmapiiri kannustaa itsestä ja toisista huolehtimiseen.” Tämän vuoksi Korhonen halusi lähteä mukaan Bitfactorin Pidetään meistä huolta -kampanjaan. Itsensä ja ajattelutapansa kehittäminen on tärkeä väline jaksamiseen. Muitakin vinkkejä Korhosella on. “Liputan nukkumisen puolesta! Tänäänkin nukuin iloisesti pommiin, koska unohdin laittaa herätyksen. Toisaalta sitä unta varmaan sitten tarvitsi. Ei kannata suhtautua kaikkiin tekemiinsä virheisiin ahdistuneesti ja kriittisesti.” 

Pidetään meistä huolta -webinaarissa kuultiin lisää Hannan ajatuksia aiheeseen liittyen. Katso tallenne alta!